riimitellyt Jussi Rahola

Pieni Pornainen on paikka perin verraton,

laaja Laukkoski sen kylä meille kallein on,

nämä pellot, niityt, metsät koko kumpumaa,

sekä järvet, joet mielemme niin tenhoaa.

Paratiisi on Laukkoski päällä maan,

ja sen Eevat ei löydä vertaistaan,

teille kiitos ja kunnia kaikukoon,

ne täysin rinnoin raikukoon!

Usein Isonkylän keskuksehen riennetään,

pahat puutteet siellä perillä pois liennetään,

kauppatavaroita kotihimme kannetaan,

koululapsillemme opetusta annetaan.

Tänne aamuisin autoihin juoksemme,

täällä iltamissa illoin istumme,

täältä posti ja puhelut jaetaan

ja huvitukset haetaan.

Jos te ahkeruutta tahtoisitte tutkia,

sekä velttouden vikoja pois hutkia,

väki Vähänkylän varmaan oisi voitolla,

synti laiskuuden on siitä perin loitolla.

Siellä kätevät on kirvesten käyttäjät,

oivat ompelutaidon näyttäjät,

hyvät maittavan ruuan maistajat,

on kutojat ja paistajat.

Kun sä nähdä mielit viljavimmat vainiot,

talot tuottoisat ja hoidoltansa mainiot,

olkoon Isoniitty silloin sinun matkas pää,

siellä silmäis eteen kaikki aukee kaunis tää.

Täällä ystävyys, hyvä sopu hallitsee

sekä toimeliaisuus vallitsee,

ovat emännät ja isännät taitavat

ja tyttärensä naitavat.

Olet Laavinmäen näköalaa katsellut,

pitkin Niinikosken puistokujaa astellut,

kohta joki sinun kulkutiesi katkaisee,

mutta ”fluta” silloin ylipääsyn ratkaisee.

Sitä ennen sait poiketa talohon,

missä puutarhaharrastus suuri on,

kovin kasvavat kauniit omenapuut,

vatut, mansikat, marjat muut.

saha suhiseepi, myllynpyörät laulavat,

laudat, viljat sekä sähkön meille jauhavat.

Me kävelemme kartanon puistoja,

sen mietimme vanhoja muistoja.

Mutta sitten me siirrymme Rantalaan,

kanapiikoja katsomaan.

Kun sä Niinijärven lakeuksiin katsees luot,

kysyt missä ovat mainittavat seudun suot,

mutta pellot, niityt kyllä näet uhkeat,

sekä talot uudet myöskin perin muhkeat.

Siellä saadaan toimeksi siltoja,

ja hauska on istua iltoja,

kun vieraita pidetään hyvänä,

niin arkana kuin pyhänä.

Kotojärvellä jos sä olet soudellut,

ja sen rantojen rikkautta ihaillut,

ei mene sinun mielestäsi maisemat nää,

kaikki kuvat kauniit iäks sielus pohjaan jää.

Vielä kalliimpi Ruokijärvi aarre on,

se luonnon helmi niin kirkas on,

ken kerran sen ihmeen nähdä saa,

ei sitä voi unohtaa.

Vielä vajavainen tämä pieni viisu ois,

jos se siirtolaisten iloksi ei myöskin sois,

teitä ystävinä tahtoisimme tervehtää,

sekä huolienne kuormaa hiukan keventää.

Siispa yhdessä tänään juhlimme,

nyt me leikimme, tanssimme, laulamme.

Tuli kanssanne virkeä tuulahdus,

tuli usko ja toivo uus.

Teille kaikki naiset tunnustamme tunteemme,

kun me kiitollisin, nöyrin mielin laulamme:

ootte kodin naisen oivan meille näyttäneet

ja lämmöllänne sydämemme täyttäneet.

Paratiisi on Laukkoski päällä maan,

ja sen Eevat ei löydä vertaistaan,

teille kiitos ja kunnia kaikukoon,

ne täysin rinnoin raikukoon.

Sanat on sovitettu E. Boreniuksen sävelmään Hj. Nortamon kirjoittamaan lauluun: ”Kesäpäivä oli kaunis, taivas pilvetön…”

Pojille aakkosjärjestyksessä.

Uuno Alopàeuksen mieli Aunuksehen itää,

vaan taitaa häntä hiukan Maija kiinni pitää.

Tupakkaakin hänen mielensä halaa,

mutta polttaa sitä vaan hiukan salaa.

Heikkaan Viljo hyvin lupaa,

mutt’ ei saavu sentään kokoustupaa.

Hän harjoituksissa kyllä käypi

nuhdesaarnoja myös joskus saapi

Helsoin veljeksistä en tiedä juuri muuta

kuin että pitävät he kovin pientä suuta.

Heillekin olisi opettava vielä yksi mahti

nimittäin tuo vaikea tanssin tahti.

Laineen Arne ahkerasti taidettansa harrastaa

nytkin taide lehtemme kantta koristaa.

Ei kai hänen mielensä öillä kylille halaa

koskei pyörähdä hän koskaan tanssin palaa.

Martnikun Sulo ollen nuorin veljeksistä

on kai innokkain Vilppaan jäsenistä.

Hän lihavuuttaan silloin soimaa

kun pitkän matkan juoksuun tarttis voimaa.

Peltosen Arvo arki-illat kotona loikoo

ei lähde hän usein nuorten joukkoo.

Pyhänä joskus junaan istahtaa

ja sillä sitten J:n asemalle matkustaa.

Päivärinteen Ilmari on tarkka pyssymies

hän aina sotaväessäkin maalin ties.

Ei puhukkaan hän juuri muusta

kuin sodasta ja pyssyn suusta.

hyvä aviosiippa hänelle myös tulkoon.

Ei taidakkaan hän huolia omilta tanhuvilta

vaan tahtoo hän oikein emäpitäjiltä.

Siivolan Väinöstä en mainitse juuri mitää,

hän kai saa jo omansa pitää.

Hän tyttönsä on kihlarekeen nostanut,

mutta sormusta ei ole sille vielä ostanut.

Simoin Arvo jakauksen hyvän tahtoo

tarvitsee kai siinä usein peiliin kahtoo.

Jos häntä joskus tyttö luokseen pyytää,

niin kyllä hän pian siihen keksii syytä.

Simoin Toivo vanhempi veljeksistä

on myöskin etevämpi elkehistä.

Hän usein Aunuksessa käypi

ja siellä kirkonkylän tytöille kättä lyöpi.

Simoin Viljo asioissaan varsin tarkka

ei olekkaan mikään kylmän arka.

Kylmästä Pohjolasta hän kirjeitä saa

kun piipahtaa hiukan vaan postiin riihen taa.

Riku Tähti urheilut ja voimistelut yllä pitää

eikä tule hänen naimisestaan enää mitää.

Hän puhuu usein näistä touhuistansa

sekä joskus myöskin harmaista housuistansa.

Seuraa sitten Albert Vuorio

joka lämmittää sekä vanhoja että nuoria.

Hän osaa pöytäliinojakin neuloa

sekä hiukan tyttöjäkin seuloa.

Tuntemattoman tekijän luvalla suomentanut. X